Aika menee ihan hujauksessa. Omituista ajatella, että ensi viikon lauantaina sitä on sitte yläaste käyty. Ajatus siitä pelottaa ja kuitenki on helpottunut olo. Pelottavaa on, kun sitten on taas lähempänä 18-vuotta, ja mulla ei oo oikeestikaan mikään kiire kasvaa isoks. Mieluummin pysyisin tälläsenä Taaperona, ku nyt oon. Onneks ensi viikolla on kaikkea kivaa ja ei-niin-kivaa hommailua koulussa, mm. yrittäjyys projektia (mahtava liikeidea, ollaan ennustajia... *roll*) ja ysien Särkänniemi retki. Kevätjuhla vaatteetki pitäis ommella ja miettii miten laittais hiukset.

Lähdetään iskälle huomenna... Yöajoa tiedossa, kun iskän lentokone tulee Suomeen vasta joskus kymmenen maissa ja siitä ois sitte neljän tunnin matka iskälle vielä. Yhtä tuskaa, mutta on se nyt vaihteeks kivempi vaihtoehto ku junalla matkustaminen. Iskällä sitte pääsee tuskailee lahjakortin kanssa, miks pitää olla niin paljon erilaisia ihania koruja, eikä rahat voi riittää niihin kaikkiin.

Toivottavasti ois hyviä säitä, että pääsis rullistelee. Viimeviikonlopun tavoteki meni ihan ohi, ku koko viikonlopun sato, ja siinä vaiheessa ku ei enää satanu, ei saanu itteensä rahdattuu ulos. Rullistelu kun saa ajatukset ihan poijes ja voi vaan mennä etiäpäin ja kuunnella musiikkia.

Asiasta aika kauas edellisestä. Oon huomannu itessäni vähän aikaa sitte ärsyttävän piirteen, jälkiviisaus. Inhottavan usein tulee huomattua, että ajattelee ihan vaikka 10 minuuttia myöhemmin tai päivää myöhemmin, että oli sittenki pitäny sanoo/tehdä sitä ja sitä. Miks se viisaus ei voi tulla ajoissa?