Tiedätkö tuntee, kun syöt jotain, ja ennen kuin edes maistat sitä, muistat miltä se maistuu? Minulle kävi niin maanantaina. Kävin ostamassa jätskiautolta hedelmäpuikkoja, niitä sellaisia, missä on vaniljan makuinen jäätelö sisus ja päällä eri makuisia mehujäitä. Muistan syöneeni niitä joskus pienenä. Otin heti sellaisen mustikka mehujää päällysteisen ja muistin jo ennen kuin maistoin sitä, miltä se maistuu. Mikä paluu lapsuuteen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kuuntelimme ja puhuimme tänään äidinkielen tunnilla murteista. Minusta ne ovat ihania, varsinkin karjalan murre kuulostaa ihanalta. Hassua, miten musteista ei ymmärrä, tai minä en meinannut ymmärtää, luettuina, mutta kun ne kuulee toisen puhumana, sellaisen joka puhuu normaalistikin murretta, sen ymmärtää paljon paremmin. On aina todella kivaa mennä serkkujen tai mummon ja papan luokse, kun siellä puhutaan tuota karjalan murretta. Se on sellaista, joka tarttuu jos yhtään pidempää viettää aikaansa siellä. Alkaa itselläänkin lipsahdella miet ja siet puheessa, mutta kyllä se häviääkin aika nopeasti, kun kotiin palaa.

Tänään kaikki meinaa olla ihanaa. Tai noh, ensi viikolla tiedossa olevat kokeet, varsinkin fysiikka, eivät saa hyppimään ilosta, mutta muuten. On jännää seurata, kun takapihan puut vihertyvät. Vasta viikonloppuna niissä alkoi olla rusehtavan vihreitä silmuja, mutta nyt ne ovat jo kauniin vihreitä. Ulkona on myös juuri sopiva ilma minulle, joka ei pidä kauheasta paahteesta, niin kuin todella monet muut. Aurinko paistaa ja on lämmintä, mutta kuitenkin tuuli tuo viileyttä.

Pe-la tuli vietettyä varmastikin parhaat omat synttärit tähän mennessä. Seitsemän kaveria koulusta, enemmän tai vähemmän naamiaisasuun pukeutuneina. Pidettiin hauskaa, ilman alkomahoolia. Kilpailtiin, laulettiin, palloiltiin ulkona. Illalla lähdettiin saattamaan osaa kavereista kotiin, naamiaisasut päällä. Mahdoimme olla hauska näky. Nähtiin oikee eläin tarha, kun mennessä näimme jonkun hiiren/rotan ja lepakon, takas tullessa siilipallero meni tien poikki ja jänönen loikki naapuritalon vieressä. Sitten sisälle, neljä parasta ystävääni jäi vielä yöksi. Pelattiin Imagoa ja pullonpyöritystä, vain kysymyksillä, joka loppu vaiheessa oli kyllä enemmän vain kysymysten kyselyä itse päättämältä henkilöltä. Valvottiin johonki neljään asti Smurffi-levyjä kuunnellen ja jutellen mistä sattuu. Aamulla kymmenen maissa herätys ja koko päivänä ei ollut väsyä, vaikka olin uskonut niin. Oli kyllä niin mahtavaa, että huh!