Tänään oli taksvärkkipäivä. Äiti määräsi meidät possun kanssa siivoamaan vaate- ja lelu/peli -kaapit. Ajatus siivoamisesta oli kauhea, mutta kun aamulla sai nukkua pitkään, heti sängystä noustessa oli jo sellainen olo, että voisi aloittaa siivoamisen. Possu vaan nukkui vielä, joten jäi haaveeksi. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aloitin sitten myöhemmin. Ensin siivosin kangas-laatikkoni, sieltä lähti yksi roskapussillinen silppuja, vaikka siitä ei ole kulunut paljon aikaa, kun viimeksi laatikon siivosin. Sitten pyyhkäisin lelulaatikon alta pölyt.

Noiden jälkeen siirryin toiseen yllätyksellisistä paikoista. Yläkaappiin, jossa on minun ja possun vuosien varrella koulussa tekemiä kuvistöitä, minulta myös kuvataidekoulussa tekemiäni töitä. Samaisesta kaapista löytyy myös kortit, mitä olemme saaneet. Tippahan siinä sitten tuli silmään, kun luki niitä tekstejä korteista ja katseli ala-asteella tehtyjä kuvistöitä.

Yksi työ oli erityisen ihana tai hassu tai jotain. Se oli ensimmäinen piirustus, jonka ala-asteella tein. Ensimmäisenä koulupäivänä piti piirtää oma perhe. Lyijykynällä olin sitten piirtänyt äidin, iskän, possun ja itseni vaaleanoranssille paperille. Iskältä puuttuivat kasvot, mutta ei se mitään. Työ sai kyllä tunteet pintaan, koska muisto siitä, miten ala-asteen luokanopettajamme oli säilyttänyt koko luokan noita perhepiirroksia kuuden vuoden ajan, ja antoi ne meille vasta kuudennen luokan lopussa.

Kun sain selattua kuvistyöt ja kortit läpi, mitä niistä tahdon vielä säilyttää, laitoin ne takaisin kaappiinsa ja siirryin siivoamaan kahta ylintä pöytälaatikkoani. Toinen paikka, joka sai tunteen kyllä pintaan. Luin kirjeitä, joita olen säästänyt. T&T serkuilta saadut kirjeet ovat erityisen ihania! Yhdessä Tyttö-T -serkun lähettämän kirjeen kuoressa luki ihanasti: "RAKAS SERKKU, oma ja helläinen kaveri". Myös kortin teksti oli hellyttävä. Olin saanut sen vuonna 2001, jolloin tuo serkkuni oli 5-6 vuotias. On noi serkut vaan tärkeitä ja rakkaita ja ihania! <3

Pöytälaatikoissa oli myös kortteja tältä ja viime vuodelta. Konfirmaatio-korteissa oli todella kauniita tekstejä -> tippa linssissä niitä luin.
Korttien seassa oli myös entisen TÄRKEÄN ystäväni lähettämät ystävänpäiväkortti ja synttärikortti. Ensimmäisen kerran ne kortit eivät saaneet itkemään/harmistumaan/saaneet mieltä maahan. Ymmärsin siis, että olen todella päässyt yli ystävyytemme poikki menemisestä. Siinä meni pitkään, mutta siitä kuitenkin selvisin. pieni kiitos kuuluu ystäville, jotka yrittivät ymmärtää viime syksynä. En kuitenkaan usko, että he ymmärsivät täysin, koska kenellekään heistä ei ollut käynyt niin kuin minulle, he eivät ole menettäneet parasta ystäväänsä. Ja tuo tärkeä ystävä oli ihminen, jolle pystyin oikeasti puhumaan, joten hän oli todella todella tärkeä sen ystävyytemme ajan. Nyt muistelen ystävyyttämme hymyssä suin, koska sen ystävyyden kautta kasvoin ja opin itsestäni uutta.

Huomenna illalla lähdemme possun kanssa lentokentälle iskää vastaan, ja iskän kanssa sitten lähdemme ensin Lahteen ja sieltä iskälle sitten. Toivottavasti loppuviikolla on hyvät ilmat, että voisi olla ulkona ja napsia vaikkapa kuvia.
Ainiin, piti selata kaikki digikuvat läpi, että olisi voinut laittaa samaan teetätykseen M:n kuvien kanssa, mutta en löytänyt DVD:tä, jolle kuvat tallensin, joten jäi se. Höh ja harmi.