En tiedä pitäisikö aloittaa vanhoista jutuista vai kiemurrella ja olla henkari suussa.. Ehkä silleen pieneen tilaan vanhat jutut. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Wanhat tuli ja meni. Se ensimmäinen tanssikerta, eli kun tanssittiin vanhemmille to 14.2.2008 oli hieno kokemus. Silloin oli vielä siistinä meikit ja kampaus. Ekaa kertaa elämässäni mulla oli naamassa meikkiä, mut ihme ja kumma, se näytti nätiltä. Kampauski oli onnistunu. Tanssien jälkeen mentiin porukalla syömään Wäiskiin. Siellä oli ruoan jälkeen myös disco. Kotiin pääsin joskus yhden-kahden aikoihin. Yössä ei siis tullut nukuttua kovin paljon, ja vielä kun takaraivossa kolkutti koko ajan että kampaus ei saa mennä pilalle, ni nukuttuja tunteja oli max 7.

Perjantaina tanssitut tanssit meni kans hyvin, mutta jotenki oli kauheen väsynyt, ja hymyileminen ei tullu luonnostaan. Oli ihanaa kun yhden aikoihin oli tanssit tanssittu ja sai istahtaa nättimysmekon kanssa lattialle ja ottaa ihanatkengät pois jaloista. Perjantaina mentiin iskälle autolla ja hyvin nukutti pari tuntii. Illalla yheksän jälkeen pehkuihin ja 11 tuntia meni nopesti. Lauantai oli vielä sellanen pökkerö päivä, mut seuraavan yön 10 tuntii alko riittää ja sunnuntai näytti tosi valosalta. Ja hiihtis palloiltii sit iskällä.

Tän alku vuoden aikana on tullu osteltuu, ostatettuu, kankaita aika reippaasti. Nyt ois tekemistä odottamassa kirkkaansinipallonen ja tummansininen kuviollinen trikoo tekemistä, sekä sinisestä pussilakanasta olis tarkotus tulla hame. Näiden lisäksi myös aiemmin aloitetut pyjamahousut ja neulomukset. Sit....

Nyt ku on menneet selitetty, ni vois palata tähän päivään. Tää päivä alko tosi väsyneenä ja hissan kokeella. Hissa ei oo tässä jaksossa kiinnostanu pätkän vertaa, joten oon ilonen et se on nyt ohi. Reilu tunti piti ootella ruotsin valmistelun alkua, ja se meni puoliks nukkuessa kanssa. Kotiin tullessa kattelin telkkaria ja nukuin reilun tunnin. Sähläilin kaikkee ennen ku tulin koneelle. Ensin se normaali Hannan foorumi ja mailit, sit Michael and Sara.orgiin… SPOIL…

Siellä ei oo kauheesti nyt uutisia ilmestyny, mut nyt oli etusivu päivitetty:
"Quoted from Ausiello:
Sarah Wayne Callies — whose rather ugly contract dispute with producers led to her apparent decapitation last October — is returning next season. Full-time. As Dr. Sara Tancredi. Head and all. Seriously."

Se epäusko mikä eka tuli.. Mut sitte ku meni foorumille ja näki ne uusien topiccien määrät.. Pikku hiljaa alko uskoo et se oli totta. Luin monet kirjotukset Aussiellosta Watch with Kirsteniin ja hymy alko vaan vakiinnuttaa paikkansa mun naamassa. Äitiki alko jo kyselee, et mitä hymyilen. Jotain niiiiiiiin upeeta ja mahtavaa, että tää toteutu. En meinaa uskoo todeks, että enää ei tarvii olla surullinen siitä, että mahtava hahmo ja pari tv-sarjassa ei eläny onnellisena elämäänsä loppuun asti. Nyt pitää vaan toivoa, että käsikirjottajat ei päätä estää tuota "onnellisena elämänsä loppuun asti"-asiaa. Nyt on jotain mitä odottaa syksyn tuovan, niiden kammottavien ylppäreiden lisäks!

Toi koko juttu oli tullu julkisuuteen eilen ja oon niin ilonen, etten tullu illalla enää koneelle, koska sit ei ois hissan kokeen tekemisestä tullu senkää vertaa, ku mitä tänään siitä jotenki tuli.

On se kiva, kun aika vaan vierähtää ihan huomaamatta. Edellisestä kirjoituksesta on tapahtunut paljon, mutta kaikkea ei voi kyllä muistaa. Leffa ja keikka olivat ja menivät, ja Potterin luin läpi ennen koulun alkua. Pääsin Kiuruveden keikan lisäksi toiselle Hannan keikalle, Saloon elokuussa. Tuntuu kuin keikasta olisi todella pitkä aika, kun seuraavasta keikasta ei ole tietoakaan, Hanna nimittäin jäi keikkatauolle aina ensi syksyyn asti. Ellei sitte jotain yksittäisiä yllätyskeikkoja tule ennen sitä, tai pääsen hiihtolomalla keikalle, seuraava keikka tulee olemaan, kun olen 18v. ja silloin pääsen helpommin keikalle. Muuta hyvää tossa täysikäseks tulemisessa sitte olekaan.

Koulu alkoi, jännittävä vuosi tiedossa. Kakkosella kun on Wanhat ja ihmiset täyttää 18 kuka milloinkin. Nyt on jo Wanhojen harjoitukset aloitettu ja kaikki on muutenkin hyvin; puku ja kengät hankittu/tehty (kiitos äidin, puvusta tulee hieno!), meikki ja kampaamo varattu, enää pitää helmet kaulaan ja hiuksiin metsästää. Nii, ja parikin tuli saatua.

 

SPOILAA PAON KOLMATTA TUOTANTOKAUTTA!!!

 

Se neiti ottaa jotkut asiat vähän niinku turhan vakavasti.. Kesä meni PB:n kolmatta kautta odotellessa, koska oli puhuttu, että Michael/Sara faneille tulisi kivaa katsottavaa, mutta pah! Jossain vaiheessa, vähän ennen kauden alkua, alkoi vuotaa julkisuuteen, että Sarah Wayne Callies ei palaa enää takaisin. Yksi syy siihen oli, että hän oli saanut pienen tyttövauvan, mutta myös FOXilla oli sormensa pelissä siihen, ettei Sara-hahmoa enää sarjassa ole.

Mieli oli kunnolla maassa jossain vaiheessa syksyä. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat samanhenkisiä, ja kaikki ovat kannustaneet toisiaan jaksamaan ja "Have a little faith". Erilaisia kampanjoita on käynnissä, ollut monta kuukautta, eikä ne mihinkään ole katoamassa. Save the good Doctor on paikka, jossa on ollut toimintaa jo alusta lähtien. Ensimmäinen adressi tuli myös heti alussa, kun Sarahin lähdöstä alkoi olla puhetta Prison Break - Don't Take Michael's Faith, tuossa on tähän mennessä jo huikeat yli 17 000 allekirjoitusta. Näillä yritetään näyttää, ettei Sara ollut turha, vaan tärkeä ja rakastettu hahmo.

Itse allekirjoitin ja osallistuin kurkien tekoon, vaikka en niitä lähettänyt, niitä on nyt tehtynä vähän yli 100:


     

Hesarin NYT-liitteestä nro 1/2008 lainaten "Idealistisen ja herkän parin lempi auttaa pitämään naiskatsojatkin kanavalla.", tuo on mielestäni loistavasti kirjoitettu, vaikka se toisesta kaudesta onkin. Kolmannesta kaudesta on tullut nyt 8 jaksoa, luultavasti jaksoja tulee käsikirjoittajien lakon takia vain 13, ja vaikka siinä on silmän iloa, tällaiselle vaaleanpunaisten sydänsilmälasien läpi katsovalle siitä puuttuu se rakkaustarina. Kyllähän Michael itki Saran kuoleman takia (Lincolnille lähetettiin Saran ruumiista leikattu pää pahvilaatikossa), mutta ei se riitä.

Jos sitten siirtyisi muihin juttuihin. Joulu oltiin äidin ja possun kanssa kotona. Ei ollut yhtään joulufiilistä, osaksi siksi, että maassa ei ollut yhtään lunta. Lumi käväisi itsenäisyyspäivän tienoilla, mutta hävisi. Lahjoja sain sopivasti, tarpeellisia ja toivomiani lahjoja, 2000 palan palapeli ja PMMP:N Puuhevonen on mainittava. Puuhevonen on ihaaaaaana levy! Joulun jälkeen serkkujen luokse, oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Kummeilta sain joululahjaksi lakanasetin, tyynyliinassa ja pussilakanassa on punaisia, oransseja ja liiloja palloja valkoisella pohjalla ja aluslakana on samoilla väreillä raitoja ja siinä on kuminauha reunassa, loistavaa! Sieltä suunnattiin possun kanssa mökille, näki pientä poikaa <3 ja koki sen rauhan, joka tulee aina kun mökille pääsee. Kuulin ensimmäistä kertaa kuinka lammen jää pitää ääntä, kun siinä ei ole lunta päällä. Kuvailisin sitä dinosauruksen ulinaksi, jos tietäisin, millaista se on. Sain pieneltä pojalta myös hymyn, sen sain myös ikuistettua, suloista!

Uuden vuoden jälkeen mentiin iskälle. Iskältä ja M:ltä saatiin vielä muutama lahja, itse sain kaksi pyyhettä, uuden rannekellon ja tittididiii Prison Break: The Classified FBI Files -kirjan. Kirjaa ei ole kunnolla vielä päässyt aloittamaan, mutta kunhan löytyy sopiva rakonen ja voi täysin ajatukset kirjalle antaa, aloitan lukemisen. Tosin koulu vie todella paljon ajatuksia nyt pari kuukautta, kun tee sitätätätuota, on mediapäiväkirjaa, esseetä enkuksi ja ruotsiksi ja Wanhat vievät ajatuksia myös. Mutta viimeistään hiihtolomalle sitten pitää ottaa kirja mukaan. Tänään tultiin iskältä kotiin, oli outoa tulla lauantaina, kun normaalisti tullaan sunnuntaina. Saapahan nyt totuttautua kouluajatukseen ja voi nähdä kavereita, toivottavasti ainakin.

Ensi viikonloppuna on kummin synttärit. Taas mennään serkkujen luokse. Parhaat jutut noissa juhlissa on, että näkee pientä poikaa taas ja saa ihanan hameen, hih. Oikeastaan koko puku, jonka laitan, on aivan ihana!
Jossain vaiheessa mennään kavereiden kanssa katsomaan Disneyn uusi elokuva Enchanted - Lumottu. Elokuva vaikuttaa aivan mahtavalta. Siinä on aluksi animaatiota/piirrettyä ja sitten näyteltyä ja siinä on musiikkia! Odotan tuota todella paljon.

Tuossa taisi olla ihan tarpeeksi tältä erää.. Nähdään taas joskus... muaff...

Ei se vaan osaa päivitellä päiväkirjaa.. Taas mennyt vuosi ihan hujahtamalla ja paljon on tapahtunut. Jospa sitä yrittäis tiivistää koko ajan yhdellä kertaa.. Tiedossa siis luettelomaista asiaa, päivämäärät varmasti sekaisin. Ei osaa laittaa asioita aikajärjestyksessä, mutta samapa tuo.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Joululomalla löysin uuden fanituksen kohteen. Tai en tiedä voiko sitä sellaiseksi sanoa, mutta asian, joka tuli osaksi netissä surffailua ja telkkarin katsomista. Olin tylsistynyt uudenvuoden tienoilla. Possu oli kaverinsa kanssa ampumassa raketteja Kuopiossa ja minä olin iskän luona. Eksyin sitten fanfiction.net-sivuille ja siellä Prison Break osastoon. Luin koko sen illan ficcejä siellä ja laitoin linkin talteen. Jotenkin sitten rupesin pitämään Michael/Sara parituksesta todella, onhan se kyseisessä sarjassa todellinen. Eksyin heidän fanisivustolle ja Pako-aiheisten ficcien sivulle. Kaikki mitä noilla sivuilla luen, on englantia, joten otan sen hyötylukemisena, vaikkei se välttämättä sitä ole.
Olen täysin koukussa nykyään Pako-sarjaan. Katson sitä, jos vain mahdollista, jenkkien tahdissa, eli yhden tuotantokauden edellä, mutta sitten katson uudestaan, kun ne Suomessa tekstityksillä tulevat. Eka tuotantokausi tuli ostettua kesäkuussa ja sitä on nyt kahteen kertaan jo katottu. 2. tuotantokausi alkaa suomessa 28.8. ja samoina päivinä alkaa USA:ssa 3. tuotantokausi.
Paon näyttelijöistä sen verran, että Sarah Wayne Callies on aivan mahtava, ne hiukset on taivaalliset. Mutta Wentworth Miller on myös ihana, ihanine silmineen. :P

14.2.2007 on varmasti yksi tämän vuoden odotetuimpia päiviä. Hannan uusi levy, Lovers, ilmestyi tuolloin. Levy on ihan mahtava, ei muuta voi sanoa. <3 Samoihin aikoihin alkoi myös Euroviisu pyöritys. Hanna edusti Suomea upeasti Hartwall-areenalla Leave me alone -kappaleella. Vaikka pisteitä ei ropissut, olen mahdottoman ylpeä Hannasta! Paikanpäällä olin perjantaina, 2. finaalin harjoituksissa, ja kylmät väreet meni koko Hannan esityksen ajan, ikimuistoinen hetki.

18.5.2007 syntyi meidän sukuun pieni poika. Muutama päivä sen jälkeen tuli puhelu, setäni pyysi minua pienen pojan kummiksi. Se päivä meni minun osaltani täysin sekaisin, ajatukset eivät pystyneet sisäistämään historiaa, vaikka seuraavana päivänä oli siitä koe. En ollut osannut odottaa yhtään, että minut pyydettäisiin kummiksi. En tiennyt edes pojan tulosta, ennen kuin muutama kuukausi etukäteen.
16.6. poika kastettiin, ja hän sai itsensä näköisen nimen. Nimen, jonka hänen äiti olisi halunnut antaa jo ensimmäiselle pojalle, mutta nyt vasta pojan isä nimeen suostui.

Yks kurja juttu kevään aikana tapahtu. Mummo ja pappa lähti toukokuussa ajelemaan asuntoautolla ympäri Suomee. Osittain varmasti sen takia ja sitten myös Tessun vanhuuden takia, Tepe-koira lopetettiin. Outoa mennä mökille (kun sinne taas pääsee!!), kun Tessu ei siellä enää ole ottamassa vastaan. Oli se kyllä jo niin sairas, kuulo ainakin mennyt ja jotain sydämen vajaatoimintaa tai jotain sillä oli, että ihan hyvä, kun päästettiin tuskista. Mutta ikävä sitä tulee.

Tossa ne tähän mennessä tapahtuneet tärkeimmät. :D On tossa koulukin loppunut ja kesälomalla palloillaan. Eka vuosi lukiossa meni mielestäni hyvin. Ensi vuodessa pelottaa lähinnä englanti (en osaa ymmärtää kokeen tehtäviä..) ja tavallaan matematiikka (sen numero on heitelly 6-10 välillä.. xD). Mutta eiköhän siitä selvitä kunnialla, pitää vain lukea enempi ja sitä rataa.

Tulevasta pakko sen verran mainita, että huomenna, 5.7., on jälleen Vuotisnäytös, mennään Possun ja kavereiden kanssa kattomaan Harry Potter ja Feeniksin kilta. Alkaa jo pikkuhiljaa jänskättää, koska en ole paljon kattellut kuvia/videoita leffasta. Sen tiedän, että Lunan näyttelijä on niin lunamainen, ettei oo totta! Muut uudet näyttelijät ei sit ookaa ihan niin täydellisiä kuvien perusteella, mutta huomenna sen sitten näkee.

Sitte Hannan keikka! Ens viikolla 11.7. pääsen vihdoinkin kokopitkälle Hannan keikalle. Edellisestä on jo liian kauan aikaa! En ole kuullut livenä uuden levyn biiseistä kuin muutaman, odotan niin paljon kaikkien kuulemista! Lentelen varmaan taivaissa keikan jälkeen, ja en ihmettele vaikka tippa tulis keikan aikana linssiin, niin paljon sitä on odottanut. Keikka on myöhään, ja sen ajaksi on laitettu 23-01, onkohan keikka todella kahden tunnin mittainen, se selviää viikon päästä! (viikko, ei oo tottaaaaaa!!)

21.7. ilmestyy viimeinen Potter-kirja englanniksi. Possu tahtoo sen saada, joten olen päättänyt itsekin tahkoa läpi loman aikana. Saattaa tuottaa tuskaa, mutta ei se haittaa. Niin paljon kuitenkin vasrmasti selviää viimeisessä kirjassa, että on se kivempi itse suurin piirtein lukea läpi ja lukea itse juonenkäänteet, kuin kuulla/vahingossa lukea jostain.

Siinä saa luvan olla nyt tärkeimmät. Ehkä sitä taas vuoden päästä kirjustaa tärkeimmät. :P

Tämä viikonloppu on mennyt kaverin kanssa riidellessä. Mutta nyt riita on sovittu, ainakin minun osaltani. Sopiminen tuntuu aina mukavalta, varsinkin jos riitapukari on hyvä ystävä.

Sovinnon jälkeen tuli sitten puhe siitä, että tunsiko pelkoa, että välit menisivät poikki. Minun oli pakko myöntää, että tämän päivän aikana tuli tuo pelko. Mutta tuo pelko kytee sisälläni kokoajan, koska olen useamman ystävän joutunut jo taakse jättää. Siksi ystävystyminen on vaikeaa minulle, koska pelkään jo ennen ystävyyden syntymistä sitä, että välit menevät poikki. Inhottavaa mutta syvällä sydämessä totta.

Tänään oli taksvärkkipäivä. Äiti määräsi meidät possun kanssa siivoamaan vaate- ja lelu/peli -kaapit. Ajatus siivoamisesta oli kauhea, mutta kun aamulla sai nukkua pitkään, heti sängystä noustessa oli jo sellainen olo, että voisi aloittaa siivoamisen. Possu vaan nukkui vielä, joten jäi haaveeksi. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aloitin sitten myöhemmin. Ensin siivosin kangas-laatikkoni, sieltä lähti yksi roskapussillinen silppuja, vaikka siitä ei ole kulunut paljon aikaa, kun viimeksi laatikon siivosin. Sitten pyyhkäisin lelulaatikon alta pölyt.

Noiden jälkeen siirryin toiseen yllätyksellisistä paikoista. Yläkaappiin, jossa on minun ja possun vuosien varrella koulussa tekemiä kuvistöitä, minulta myös kuvataidekoulussa tekemiäni töitä. Samaisesta kaapista löytyy myös kortit, mitä olemme saaneet. Tippahan siinä sitten tuli silmään, kun luki niitä tekstejä korteista ja katseli ala-asteella tehtyjä kuvistöitä.

Yksi työ oli erityisen ihana tai hassu tai jotain. Se oli ensimmäinen piirustus, jonka ala-asteella tein. Ensimmäisenä koulupäivänä piti piirtää oma perhe. Lyijykynällä olin sitten piirtänyt äidin, iskän, possun ja itseni vaaleanoranssille paperille. Iskältä puuttuivat kasvot, mutta ei se mitään. Työ sai kyllä tunteet pintaan, koska muisto siitä, miten ala-asteen luokanopettajamme oli säilyttänyt koko luokan noita perhepiirroksia kuuden vuoden ajan, ja antoi ne meille vasta kuudennen luokan lopussa.

Kun sain selattua kuvistyöt ja kortit läpi, mitä niistä tahdon vielä säilyttää, laitoin ne takaisin kaappiinsa ja siirryin siivoamaan kahta ylintä pöytälaatikkoani. Toinen paikka, joka sai tunteen kyllä pintaan. Luin kirjeitä, joita olen säästänyt. T&T serkuilta saadut kirjeet ovat erityisen ihania! Yhdessä Tyttö-T -serkun lähettämän kirjeen kuoressa luki ihanasti: "RAKAS SERKKU, oma ja helläinen kaveri". Myös kortin teksti oli hellyttävä. Olin saanut sen vuonna 2001, jolloin tuo serkkuni oli 5-6 vuotias. On noi serkut vaan tärkeitä ja rakkaita ja ihania! <3

Pöytälaatikoissa oli myös kortteja tältä ja viime vuodelta. Konfirmaatio-korteissa oli todella kauniita tekstejä -> tippa linssissä niitä luin.
Korttien seassa oli myös entisen TÄRKEÄN ystäväni lähettämät ystävänpäiväkortti ja synttärikortti. Ensimmäisen kerran ne kortit eivät saaneet itkemään/harmistumaan/saaneet mieltä maahan. Ymmärsin siis, että olen todella päässyt yli ystävyytemme poikki menemisestä. Siinä meni pitkään, mutta siitä kuitenkin selvisin. pieni kiitos kuuluu ystäville, jotka yrittivät ymmärtää viime syksynä. En kuitenkaan usko, että he ymmärsivät täysin, koska kenellekään heistä ei ollut käynyt niin kuin minulle, he eivät ole menettäneet parasta ystäväänsä. Ja tuo tärkeä ystävä oli ihminen, jolle pystyin oikeasti puhumaan, joten hän oli todella todella tärkeä sen ystävyytemme ajan. Nyt muistelen ystävyyttämme hymyssä suin, koska sen ystävyyden kautta kasvoin ja opin itsestäni uutta.

Huomenna illalla lähdemme possun kanssa lentokentälle iskää vastaan, ja iskän kanssa sitten lähdemme ensin Lahteen ja sieltä iskälle sitten. Toivottavasti loppuviikolla on hyvät ilmat, että voisi olla ulkona ja napsia vaikkapa kuvia.
Ainiin, piti selata kaikki digikuvat läpi, että olisi voinut laittaa samaan teetätykseen M:n kuvien kanssa, mutta en löytänyt DVD:tä, jolle kuvat tallensin, joten jäi se. Höh ja harmi.